Noin 700 000 suomalaista käyttää
veren kolesterolitasoa alentavaa lääkitystä. Eräiden tavoitteiden
mukaan jokaisen suomalaisen kolesterolitason tulisi olla alle viiden.
Nykyiset kolesterolilääkkeet alentavat kolesterolitasoa
tehokkaasti, mutta suojaavat sairastumiselta kuitenkin huonosti
erityisesti ennestään terveiltä henkilöiltä. Tämä ristiriita
johtuu kolesterolilääkkeiden vähäisestä vaikutuksesta
hapettuneen kolesterolin määrään. Nimenomaan hapettunut
kolesteroli on vaarallista. Kun nykyisenkaltaiset kolesterolilääkkeet
tulivat markkinoille, niiden uskottiin alentavan myös hapettunutta
kolesterolia.
”Huono” eli LDL-kolesteroli
hapettuu sitä herkemmin, mitä pidempään se kiertää
verenkierrossa. Maksasolujen pinnassa sijaitsevat LDL-reseptorit
vähentävät hiukkasten hapettumisriskiä. Naiset tuottavat
lisääntymisikäisinä estradiolia, joka vaikuttaa LDL-reseptoreiden määrää suurentavasti. Tämän vuoksi korkeatkaan
kolesteroliarvot eivät aiheuta naisille suurta sairastumisen vaaraa.
Vuodesta 1987 kolesterolin alentamiseksi käytetyt statiinit
vähentävät maksasolujen kolesterolituotantoa, mutta eivät lisää
elintärkeiden LDL-reseptoreiden määrää.
Statiineihin kohdistui valtavia
odotuksia, kun ensimmäinen statiini, lovastatiini, sai myyntiluvan
USA:ssa vuonna 1987. Tuolloin pidettiin itsestään selvänä, että
maksasolujen kolesterolituotannon vähentymisestä seuraa LDL-reseptoreiden määrän lisääntyminen, ts. saadaan samalla
lääkkeellä tehokas kaksoisvaikutus. Hapettunutta kolesterolia
verenkierrosta poistavat LDL-reseptorit olivat erityisen
mielenkiinnon kohteena niiden keksijöille vuonna 1985 myönnetyn
Nobel-palkinnon vuoksi. Ei siis ole ihme, että tuoreiden nobelistien
myönteisellä näkemyksellä uusia kolesterolilääkkeitä kohtaan
oli valtava markkina-arvo. Nobelistit Brown ja Goldstein olivat jo
vuonna 1983 julkaisseet kuudella potilaalla tehdyn tutkimuksen, jossa
he pyrkivät osoittamaan lovastatiinin lisäävän LDL-reseptoreiden
määrää. Koehenkilöjoukko oli todella pieni, joten tulokset
jäivät laihoiksi.
Lääketieteellisessä Circulation –
lehden artikkelissa vuonna 1987 nobelistit kuitenkin hehkuttivat
juuri myyntiluvan saanutta lovastatiinia omiin tutkimustuloksiinsa
nojautuen. Monet kuitenkin jo tuolloin epäilivät nobelistien
kolesterolilääkkeitä koskevia näkemyksiä. Jopa Circulation-
lehden samassa numerossa oli raportti, jossa Brownin ja Goldsteinin
tutkimustulos tyrmättiin. Statiinien mahdollista vaikutusta LDL-reseptoreihin ei ole myöhemminkään voitu osoittaa. Nobelistien
oman tutkimusnäytön liioittelu toi statiineille ansiotonta
arvonnousua. Myöhemmät tutkimustulokset ovat osoittaneet
statiinien terveysvaikutukset huomattavasti odotettua
vaatimattomammaksi ja usein statiiniesta on potilaille enemmän
haittaa kuin hyötyä. Laajoissa useita tutkimuksia yhdistävissä
meta-analyyseissä ei statiineilla ole todettu tilastollisesti
merkitsevää vaikutusta ennestään terveiden henkilöiden
kuolleisuuteen.
